Syitä ja seurauksia lyhyesti: avoautokuume ja kaipuu kasin äänimaailmaan, mutta liian vähän taskurahaa jotta toiveet voisi toteutua samassa paketissa.
Samaa asiaa tarkemmin niille, jotka jaksaa lukea jaaritteluja: jokusen vuoden mielessä on kummitellut avoauton hankinta kesäleluksi. Kautta aikojen on myös ollut mielihaluna joku veekasilotjake, koska siinä äänimaailmassa on sitä jotain. Pari vanhempaa jenkkiä mulla on joskus ollutkin, mutta niistä on jo kymmenisen vuotta aikaa. Jossain välissä kasikuumeen särkylääkkeenä toimi vanha
edustusmersu, mutta siinä ei kai sit kuitenkaan ollut tarpeeksi meisseliä...
Tulevan harrastehärvelin vaatimuksena oli vähintään 4istumapaikkaa, avo ja kasikone. Nuo kolme asiaa yhdistettynä pompsautti hintahaitarin sellaisiin lukemiin
että olis pitänyt hankkia vierasta pääomaa laitteen hankintaan. Ja sehän ei maistu, joten jostain piti tinkiä, tai vaihtoehtoisesti siirtää hankintaa myöhemmäksi.
Mutta loppusyksystä myntiin ilmestyi taas jälleen kerran sama firebird, joka oli houkuttanut jo aiemmillakin kerroilla kun se oli myynnissä. Tälläkertaa hintaa oli niistetty entisestään, joten nyt se oli varsinainen unelmakohde: kiertopalkinto vailla kunnollisia huolto/korjaustietoja, leima kylmä, ei käy kunnolla ja tsättiauton halvin!
Eräänä marraskuisena lauantai-aamuna kärry perään, kakkoskuski kyytiin ja noin 450kilsan jälkeen oltiinkin jo paikanpäällä. Koeajolenkki oli elämäni lyhyin: pontso hyytyi kesäkengillä lumihankeen noin 10metrin ajon jälkeen. Muutoin härveli osoittautui jotakuinkin sen mukaiseksi kuin myyjä oli kuvaillut, joten böördi kyytiin ja nokka kohti kotia. Tämähän nyt oli kompromissi vaatimuksien suhteen, mutta kai tässä yhdistyy avo- ja umpikaton huonot puolet, joten saa kelvata
Loppumatkasta oli taas sulat tiet, joten pudotettiin pontso alas trailerilta ja tuli jopa ihan ajamalla perille.
Oli jopa yllättävän jämäkkä ajettava, siis siihen peilaten että perstuntuma on tottunut audin sporttialustaan, ja mielikuvissani jenkit on yleisesti ottaen melko velttoja.
Kotona ja suurimmat kurat pestynä:
Kyseessä siis '89 firebird formula T-top 305TPI.
Tarkoitus ois talven aikana näpräillä härveli kuntoon, jotta pääsis keväällä fiilistelemään että oisko tässä sitä jotain.
Jotain havaintoja: Auto on ruotsintuonti, ja varustettu euromittaristolla. Numeroita on 238tkm, mutta niiden paikkansa pitävyydestä ei tietoa. Sillä nyt sinällään mitään väliä ole. No ainakin penkit on vielä ehjät, toisin kuin joissakin "100miles" ajetuissa...
Ajossa laatikko, jarrut yms toimi ja kone kävi suunnilleen oikein. Auto on joskus maalattu, ihan jopa ruiskulla. Pohjatyöt ei ole läheskään näyttelytasoa, mut yleisilmeeltään ihan siedettävä. Alla madallusjouset ja ylikokoiset kiinatinat, sopii kyllä omaan silmään ihan kivasti tuon pelkistetyn formula-olemuksen kanssa. Takaroipeli on irrallaan, ehkä parempi niin. Pakoputki pilattu jollain honda type-rä tyyppisellä "vaimentimella", se joutaa vaihtoon. Konehuoneen puolella siistimistä, esim. flektien johdot äpöstetty tökerösti suorakytkentään, ja jotain muuta on yritetty releyttää vimmatusti.
Ja tietysti lukematon määrä kaikkee muuta korjausta, huoltoa ja puuhastelua...
